UTRIAISET SAVON ASUTTAJINA

Sysmässä 11 päivänä helmikuuta 2004 Tauno Utriainen


JUVAN PITÄJÄN SUVUISTA 1400 LUVULLA

Muutamista savolaisista sukunimistä on säilynyt kirjallinen tieto vuodelta 1442. Mainittuna vuonna Juvan kappelikunnan edustajien lähetystö sopi piispa Maunu Tavastin kanssa kirkkopitäjän perustamisesta ja pappilan rakentamisesta Jukajärven rannalla olevan kappelin lähelle. Lähetystöön kuuluivat tuomari Pietari Utriainen, nimismiehet Juntti Partanen ja Antti Auvinen sekä puolet pitäjän lautakuntaa yhteensä yhdeksän miestä. Sopimuksen kopio on säilynyt Turun tuomiokirkon ns mustassa kirjassa ja siinä mainitut henkilöt ovat ensimmäiset nimeltä tunnetut savolaiset. Tuomari Pietari Utriainen on ilmeisesti ollut Viipurin linnanpäällikön asettama Savon alueen tuomari, joka käytti tuomiovaltaansa linnanpäällikön poissa ollessa. Hän on ollut maallikkotuomari aikana, jolloin varsinaisia tuomarinvirkoja ei vielä ollut järjestetty. Näistä tapahtumista kului vielä sata vuotta siihen kun savolaiset sukunimet alkoivat laajemmin esiintyä nykypäiviin säilyneissä Kustaa Vaasan laadituttamissa veroluetteloissa ja vuosilta 1559 ja 1561-1565 säilyneissä Savon tuomiokirjoissa.

Vuodelta 1561 olevassa maakirjassa ja veroluettelossa mainitaan ensimmäisen kerran Juvan pitäjän Joroisten neljänneskuntaan kuuluvat Syväsilta ja Hietainen, mitkä käsittävät laajemman alueen kuin Jäppilän pitäjä. Siinä on mainittuna 26 erillistä sukua, joista Jäppilän alueella asuvina ovat nykyaikaan saakka pysyvästi olleet ainakin seuraavat suvut aakkosjärjestyksessä mainittuina :Hynninen,Kaipainen,Kolehmainen,Kukkonen,Levänen,Rissanen,Sormunen,Tenhunen,Utriainen ja Vauhkonen.

 

JUVAN PITÄJÄN UTRIAISISTA 1540-1550 LUVULLA

Vanhan Juvan pitäjän alueella ,joka ulottui Puumalasta Pielavedelle ,on Savon maakirjan perusteella laaditusta Suomen asutuksen yleisluettelosta Juvan pitäjän osalta saatavien tietojen mukaan otsikossa mainittuna ajanjaksona asunut Utriainen nimisiä henkilöitä ainakin Koikkalan neljänneksessä kahdessa talossa, Juvan neljänneksessä yhdessä talossa, samoin Vesikansanansan neljänneksessä. Joroisten neljänneksessä heitä asui kahdessa tai kolmessa talossa .Kaikkiaan lienee Utriaisia asunut 1541 13 taloudessa, mutta 1562 enää vain kuudessa taloudessa, joista kaksi on sijainnut Syväsillassa eli Syvänsissä ja yksi Hietaisissa,eli nykyisen Jäppilän kirkonkylän ja sen pohjoispuolisilla alueilla.

Joroisten neljänneksen Järvikansan kymmenkunnassa oli vuonna 1541 lautamies Ihanus Utriaisella talo ,jonka omistajiksi vuosina 1546 ja 1547 on merkitty Ihanus ja Paavo tai Pauli Utriainen ja vuonna 1558 Ihanus ja Olli Utriainen, jolloin he vastasivat 9 veromarkan verosta.

Syväsillan kymmenkunnassa olleen Utriaisten talon omistajana mainitaan vuonna 1541 Juho (Joan)Utriainen ,vuonna 1557 Ihanus Utriainen, vuosina 1546 ja 1552 Olli Utriainen ja vuona 1558 Lauri Ollinpoika Utriainen, jolloin hän vastasi 8 veromarkan verosta.

Utrialan kyläksi myöhemmin muodostuvaa asutusaluetta lähinnä etelässä on ollut Vesikansan neljänneksen Maaveden kymmenkunnassa sijainnut Antti ja Pekka Pekanpoika Utriaisen vuonna 1541 omistama 7 veromarkan talo,joka vuonna 1558 on on ollut veljesten Antti, Pekka ja Tuomas Utriaisen omistuksessa. Vuodelta 1578 olevan ja viimeiseksi jääneen merkinnän mukaan tämän talon omisti Pekka Utriainen yksin. Tämän talon alueisiin kuului 1560 luvulla nykyiseen Jäppilään kuuluvia maita Rummukkamäen eteläpää. Talo oli tämän jälkeen mm Suihkosen, Sormusen ja Leväsen suvuilla ja osasta siitä muodostui myöhemmin Levälä, Maavesi 1.Joroisissa.

 

JÄPPILÄN UTRIALAN UTRIAISISTA 1500 LUVULLA

Vuonna 1561 on Syväsillan (Syvänsin)ja Hietaisten kymmenkunnassa ollut Utriaisilla kolme taloa, joista 5 markan veron maksajina mainitaan vuosina 1561-1564 Olli Utriainen ,Lauri Ollinpoika Utriainen ja Pekka Kolehmainen ja vuodesta 1565 Olli Utriainen yksin. Toisen talon 8 markan veron maksajina mainitaan vuosina 1561-1566 Lauri Ollinpoika Utriainen ,Lauri Utriainen ja Olli Utriainen.Nämä talot ovat muodostaneet yhden verotuskohteen vuodesta 1585 seuraavan vuosisadan alkupuolelle saakka. Kolmas talo oli Hietaisten kymmenkunnassa, omistaja Lauri Pekanpoika Utriainen.(Arviokunnta 677)

Lauri Pekanpoika Utriaisen pojan Ollin mainitaan muuttaneen pois 1574 ja viimeksi mainittu tila on ollut autiona vuonna 1575.Vuonna 1578 mainitaan viljelijänä Olli Pekanpoika Utriainen ja toisena Pekka Karhunen. Viimeinen merkintä tämän talon osalta on vuodelta 1584,jolloin maakirjassa vanhan omistuksen perusteella on vielä Lauri Utriainen.

Vuodesta 1585 alkaen mainitaan Syväsillassa viljelijöinä seuraavan vuosisadan alkuun saakka Lauri ja Olli Utriainen ,jotka lienevät jäljempänä vuodelta 1561 mainittavan Olli Utriaisen poikia. Heille samasta tai eri talouksista maksettavaksi määrätty veromäärä tänä aikana vaihtelee 9 ja 10 veromarkan välillä.

Merkintöjen puuttuessa on edellä mainittujen henkilöiden keskinäisiä sukulaisuussuhteita mahdoton selvittää. Heidän joukostaan erottuvat saatavissa olevista tiedoista päättelemällä eroon vuonna 1561 maanomistajana mainitun Olli Utriaisen pojat Olli ja Lauri.

Käräjäasiakirjoista ja Savon maakirjasta ja veroluetteloista löytyy useita merkintöjä 1500 luvulta, joista voidaan päätellä niiden liittyvän Utrialan kylän Utriaisiin.

Savon ensimmäinen maakirja vuodelta 1541, johon edellä on viitattu, sisältää merkinnät silloisista verolle joutuneista talonpojista.

Juvan Koikkalassa on v.1548-1550 Kosma Utriaisella ollut 8 veromarkan talo. Samalta alueelta on samaan aikaan ollut lautakunnassa Juho Utriainen ,jonka talo on viimeistään 1581 ollut jo autiona. Joroisten neljänneksestä on ainakin 1550 ollut lautakunnassa Ihanus Utriainen, joka ilmeisesti läheistä sukua Utrialan 1561 mainitulle Olli Utriaiselle. Hän lienee asunut Tervon Utrianlahdessa.Maavedeltä on 1563 ollut lautakunnassa Pekka Utriainen joka kuuluu aikaisemmin mainittuun talon Maavesi 1 omistaneeseen veljessarjaan tai on heidän isänsä.

Veljeksistä Ihanus (Hannu) ja Olli Utriaisesta on olemassa vuodelta 1541 tieto, jossa heiltä kiellettiin talon halkominen ja Ihanus velvoitettiin muuttamaan uudistilalle. Tässä näyttää olleen lähtökohta Tervon Utrianlahteen muutolle.

Ensimmäinen täysin varmana pidettävä Utrialan kylän Utriaisia koskeva tieto, mikä liittää heidät määrättyyn paikkaan on vuoden 1561 maantarkastuskirjassa oleva selvitys Olli Utriaisen omistuksista.(Arviokunta n:o 668) Siinä mainituista Akon-ja Vihtajärven alueista sekä siinä vielä mainitsemattomasta Mäkihuhdan alueesta muodostuu myöhemmin Utrialan kylä. Maa-alueilleen Olli Utriainen on saanut vahvistuksen Joroisten käräjillä 5.7.1563.Siinä on ensimmäisen kerran mainittu myös Haijun mäki,joka sitten yli kolmesataa vuotta myöhemmin on otettu talon nimeksi .Nimen synnystä on säilynyt perimätieto (Otto Utriainen s.1887),jonka mukaan nimet Haijunlahti ja Haijunmäki ovat saaneet aiheensa haiusta eli savusta toisin sanoen sumusta, joka Syvänsillä soutaville näkyi nousevan suorantaisesta lahdesta.

Edellä on jo mainittu ,että seuraavina vuosikymmeninä mainitaan maakirjassa Syvänsin alueella toistuvasti talon omistajina erikseen Lauri Utriainen ja Olli Utriainen. Näiden nimien yhtäläisyydestä myöhemmin selvitettävään oikeusjuttuun vuodelta 1561 voidaan päätellä, että nämä ovat mainitun Olli Utriaisen poikia.

On jo mainittu, että 1580 luvun alkupuolelle saakka Lauri Utriaisella on kuitenkin erikseen ollut verotusarvoltaan suunnilleen yhtä suuri talo kuin Olli Utriaisella vuonna 1561.Nämä talot muodostavat yhteisen verotuskohteen vuodesta 1585.Tämä Lauri Utriainen on arviokunnan n:o 677 osakas,Lauri Pekanpoika Utriainen, joka esiintyy veroluettelossa viimeksi vuonna 1584.Tämän arviokunnan maita Mäkihuhta ja Syväisentaipale on Utrialan kylän alueella.

Olli Utriaisen omistusten (Arviokunta 668) luettelossa ei mainita lainkaan Syväisenrantaa l.Syvänsinrantaa, vain Akkoinranta,joten lieneekö niin, että Syvänsin puoleinen osa vanhaa asutuskeskusta olisikin kuulunut ainakin jonkin aikaa Lauri Pekanpoika Utriaiselle.

Todennäköistä on, että Lauri Ollinpoika ja Olli Ollinpoika Utriainen ovat ottaneet haltuunsa osan Lauri Pekanpoika Utriaiselta autioksi jääneen talon alueista. Näin voidaan päätellä siitä, että vuodesta 1585 Olli ja Lauri Utriainen verotetaan yhdessä 10 veromarkan talosta, kun Olli Utriaisen veromäärä sitä ennen oli vain 7.

Nimiyhtäläisyyksistä huolimatta näyttää maakirjamerkintöjen perusteella voitavan päätellä, että Olli Utriaiselle 1561 nimetyillä mailla jatkoivat talon pitoa hänen poikansa Lauri ja Olli Utriainen.

Olli Utriainen, joka on mainittu vuonna 1561,on verotettu viimeisen kerran yksinään vuonna 1570,jolloin hänellä oli hallussaan 8 veromarkan talo. Tämän jälkeen vuosina 1571-1584 viljelijänä on ollut yksinään hänen poikansa Olli. Vuodelta 1585 on Lauri ja Olli Utriainen verotettu 10 veromarkan talosta. Nämä henkilöt ovat ilmeisesti samat veljekset ,joista Lauri jäljempänä mainitun oikeusjutun mukaan oli mukiloinut isäänsä Ollia ja jotka olivat riitaantuneet Ihanus Utriaisen kanssa kaskimaasta. Olli ja Lauri Utriainen esiintyvät verovelvollisina yhdessä vuosisadan loppuun saakka.

Vuoden 1561 maaluettelossa on edellä mainitun Olli Utriaisen arviokunnan lisäksi ollut kaksi Utriaisten nimissä ollutta arviokuntaa.

Edellä jo mainitulla Lauri Pekanpoika Utriaisella on ollut hallussaan alueita mm Mäkihuhdasta. Edellisen lisäksi on 1571 ollut Paavo Utriaisella ja Antti Utriaisella(Tarvaisella?) omistuksessaan Syvänsinranta, Mäkihuhta ja Vitsataival nimiset alueet.(arviokunta 685) Heidän asumuksensa on ollut Syvänsin pohjoispäässä,Ala-Lylyjärven ja Syvänsin välisellä kannaksella ja jäänyt autioksi Pohjois Savoon muuton vuoksi jo 1500 luvulla. Heidän perustamansa on jo vuonna 1541 Paavo Utriaisella verotettu Pielaveden Heinämäen ensimmäinen talo.

Paavo Utriainen on ollut samaa Utriaisten sukua,mutta miten, se jää selvittämättä. Samannimiset henkilöt Paavo ja Antti Utriainen ovat vuonna 1567 olleet osakkaina edellä mainitun arviokunnan 677 viljelijöinä. Sukulaisuussuhde näiden kolmen arviokunnan Utriaisten välillä ei ole ollut kovin kaukaista siitäkin päätellen, että Mäkihuhdan alue esiintyy kaikkien kolmen alueena ja saattaakin olla vanhaa yhteistä kaskialuetta. Vitsataival jäi Olli Utriaiselle, myöhemmin muodostuvan Utrialan kylän alueisiin.

Ihanus ja Paavo Utriainen ovat vuosina 1546 ja 1547 viljelleet yhdessä 9 veromarkan tiluksia, joita Ihanus viljeli yksinään vuonna 1541 ja yhdessä Ollin kanssa 1558. Tämä talo lienee sijainnut Tervon Utrianlahdessa.

Johtopäätöksenä Utrialan alueen omistussuhteiden kehityksestä 1500 luvulla voitanee todeta ,että ilmeisesti osittain kahden tai kolmen arviokunnan maita sulautui yhdeksi Utrialan kyläksi, jossa ainakin vuodesta 1561 lienee ollut kaksi taloa, joiden omistajat silloin ovat olleet toisen Olli Utriainen ja toisen Lauri Pekanpoika Utriainen. Näiden talojen alueista muodostuivat 1664 maantarkastusluettelossa mainitut kolme taloa.

Juvan kirkon perustamisen yhteydessä vuonna 1442 mainitun tuomari Pietari Utriaisen suoranaista yhteyttä Utrialan sukuhaaraan ei ole mahdollista selvittää Muuttoliikkeet uusille asuinalueille ovat aikanaan tapahtuneet suvuittain, joten vanhan Juvan pitäjän alueelle asettuneet Utriaiset ovat olleet sukulaisia keskenään ja mahdollisesti polveutuvat samasta alueelle muuttaneesta perheestä. Utrialan Utriaisten asuminen Juvan pitäjän alueella juontaa näin ollen ilmeisesti alkunsa jo 1400 luvun alkupuolelta.

Juvan käräjillä on toiminut lautamiehenä Antti Utriainen 1560 luvulla ja Pekka (Per) Utriainen Joroisten käräjillä samaan aikaan. Nämä ovat samoja henkilöitä, jotka jo edellä on mainittu. Edellinen on ollut ilmeisesti nykyisen Juvan pitäjän alueelta Koikkalan neljänneksessä 1546 ja Näringin kylässä 1556 mainittu Antti Laurinpoika Utriainen. Edellä on jo mainittu, että 1540 luvulla olivat lautamiehinä Ihanus ja Juho Utriainen.

Utrialan Utriaisiin näyttävät liittyvän nimien perusteella Juvan käräjillä 26.1.1559 esillä ollut juttu, jossa Lauri Utriainen tuomittiin maksamaan 3 mk korvausta isänsä Olli Utriaisen pahoinpitelystä. Lautakunnassa oli mm Antti Utriainen.

Samoin Kaskimaihin kohdistunut riita Joroisten käräjillä 11.9.1561,jossa Olli Utriaisen pojat Lauri ja Olli määrättiin jakamaan ruis kolmeen osaan ja heitä kiellettiin enää työskentelemästä erämaassa vaan se oli jätettävä yksinomaan Ihanukselle. Lautamies Pekka Utriainen ei ollut läsnä tätä asiaa käsiteltäessä, mutta oli niiden 6 katselmusmiehen joukossa, jotka oli ilmeisesti määrätty tätä asia selvittelemään. Samoilla käräjillä sai lukuisa joukko talonpoikia kukin 3 mk sakkoa syystä, että vuotuinen velvollisuus kalkin toimittamisesta linnaan (Olavinlinna) oli laiminlyöty. Joukossa on myös Lauri Pekanpoika Utriainen. Kyseessä on Utrialan alueelta toimitettavaksi määrätty kalkki ,ja mainittu Lauri on aivan ilmeisesti arviokunnan 677 omistaja.

Edellä mainittu kaskimaita koskeva riita herättää mielenkiintoisen ajatusyhteyden silloisiin oloihin. Samaan aikaan oli Tervon Utrianlahden Akonpohjassa talo Ihanus Utriaisella. Pielaveden seudun 1500 luvun Utriaiset olivat lähtöisin Jäppilän Utrialasta, joten mahdollista on, että riidanalainen kaski on sukulaismies Ihanuksen mielestä ollut hänen alueillaan, Nimiyhteys viittaa vanhan Utrialan alueille Jäppilässä. Kirjoittajan käsityksen mukaan kyseessä on Akon rantamailta lähtenyt Ihanus,joka on ollut hänen kanssaan riitaan joutuneiden Ollinpoikien setä.

Juvan käräjillä oli 6.1.1561 esillä juttu, jossa Pauli Tolonen tuomittiin 30 markan sakkoon lyötyään Ihanus Utriaiseen 10 verihaavaa ja Ihanus Utriainen 6 markan sakkoon lyötyään Pauli Tolosen päähän haavan. Antti Utriainen oli lautamiehenä näillä käräjillä. Asialla on murheellinen mutta mielenkiintoinen jatko Joroisten käräjillä 4.7.1563,jolloin lautamiehenä oli mm Pekka Utriainen. Oikeuden edessä tekivät sovinnon Pekka Utriainen ja Pauli Tolonen ,joka oli surmannut Pekka Utriaisen isän Ihanus Utriaisen. Sovittajaisina sai Pekka Utriainen hevosen ja äiti (vaimo?)kattilan sekä veljet Lauri Utriainen kahden kuorman niityn ja Olli Utriainen yhden kuorman niityn.Nimien yhtäläisyydestä voidaan päätellä, että nämä tapaukset liittyvät samanaikaisiin Utrialan Ihanukseen,Pekkaan, Olliin ja Lauriin.Tolonen puolestaan tuli jo seuraavana vuonna surmatuksi, tosin ei Utriaisten toimesta.

Utrialalla oli isojaossa ja vielä myöhemminkin niittypalsta Joroisten Kolman joen varressa. Palstan saantotavasta ei kannata ilman tutkimusta tehdä kovin varmoja johtopäätöksiä eikä sillä ole merkitystäkään. Vuoden 1561 maakappaleiden luettelossa mainitaan Kolemajoen niitty arviokunnan 677,Lauri ja Pekka Utriainen ,maihin kuuluvana. Isojaossa tästä palstasta tuli osuudet ainakin maakirjataloille Utriala 1 ja 2.

Niittypalstat olivat sen aikuisissa oloissa erityisen haluttuja heinäsadon antajina vuoksi niiden valtauksista on pyritty pitämään kiinni.Niityt lienevät osaselitys myös Mäkihuhdan alueen omistukseen olevat hikevät rinnenniityt olivat vielä 1900 luvulla käytössä heinämaina,vaikka ne kivisyytensä vuoksi eivät sopineet varsinaiseen viljelyyn.

Utrialaan liittyvänä on vielä mainittava Joroisten käräjillä 10.7.1564 ollut asia, jossa Olli ja Paul (Paavo) Utriaisen maariita anettiin kuuden miehen tarkastettavaksi .Riitapukarit ovat aivan ilmeisesti Utrialan Olli ja arviokunta 685 toinen omistaja Paavo Utriainen.

Mainittu Paavo Utriainen on sama henkilö, jonka kanssa samaan arviokuntaan on vuodesta 1541 lähtien kuulunut Pielavedellä asunut Niko Utriainen. Arviokunnalla on ollut maa-alueita Jäppilässä ja Pielavedellä.Niko Utriaisella on vuonna 1546 verotettu Pielaveden Heinämäen kylän ensimmäinen uudistalo, mikä on sitten jo 1561 verotettu Antti ja Olli Utriaisen nimissä. Siirtyminen Pielavedelle selittyy sillä,että Utrialan talolla on jo ennen maiden luettelointia ollut eräsijoja Pielavedellä. Tietoa ei ole siitä, milloin sinne ensimmäinen Utriainen jäi vakituisesti asumaan.

Samalta vuosisadalta olevana tietona on vielä mainittava, että vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan Lauri Utriainen Utrialasta on ollut pitäjän oloihin nähden suuren karjan omistaja. Hän on joko Olli Utriaisen poika tai mahdollisesti edellä mainitun jakokunnan 677 omistaja. Viimeksi mainittu vaihtoehto ei tunnu todennäköiseltä sen vuoksi, että tämä Lauri Pekanpoika Utriainen mainitaan viimeisen kerran maakirjassa vuonna 1567 Vastaavat tiedot ovat vuodelta 1600 Utrialan Lauri ja Olli Utriaisesta.

Ainakin vuosina 1586-1594 Olli Utriainen on ollut lautakunnan jäsenenä mukana määräämässä silloisen Joroisin alueen talojen verojen jakaantumisesta. Hänen nimensä esiintyy yksinään maakirjoissa vuoteen 1587 ja yhdessä Lauri Utriaisen kanssa ainakin vuosien 1587 ja 1597 papinveroluetteloissa ,jolloin he vastasivat yhteisesti 10 veromarkan verosta.

Olli Utriaisen nimeä ei esiinny lautakunnan jäsenten luettelossa enää vuosina 1595 -1597,1600 luvun alkuvuosina sen sijaan esiintyy lautakunnan jäsenenä Lauri Utriainen.

Yhteenvetona 1500 luvulla Utrialan eräsijoille Pielaveden alueelle muuttaneista Utrialan Utriaisista mainittakoon siellä olleen kaikkiaan ainakin neljä eri taloa. Edellä jo mainitut talot Pielaveden Heinämäessä ja Tervon Utrianlahdessa sekä lisäksi Pielaveden Joutsenniemessä, missä asui vuodesta 1547 Juho (Joan)Utriainen ja Tervon Talluskylässä Niko Utriainen,jonka talon sijaintipaikkaa ei tiedetä.

Utriaisten asuminen näissä taloissa ei muodostunut pysyväksi. Tietoa ei ole kuitenkaan vaihtuivatko omistajien nimet avioliittojen vai omistajanvaihdoksen johdosta. Iisalmen henkikirjasta vuodelta 1682 ilmenee, että Heinämäessä asui silloin vielä Paavo Utriainen vaimonsa,tyttärensä ja renkinsä kanssa. Karttulan pitäjän historiasta ilmenee ,että Talluskylän ja Utrianlahden taloissa ei enää vuonna 1664 ole ollut Utriainen nimisiä omistajia.

 

JÄPPILÄN UTRIALAN UTRIAISISTA 1600 LUVULLA

Utrialan kylä mainitaan nimeltä ilmeisesti ensimmäisen kerran vuonna 1643.Sen silloisista rajoista ei ole tietoa, mutta asukkaina ja veroa maksavina talollisina siellä mainitaan Utriaisten lisäksi Tapani Levänen,Ihanus Kukkonen,Matti Kiiskeri ja Lauri Korhonen.Heidän veromääristään voidaan varmasti päätellä, että heidän talonsa eivät ole olleet myöhemmin Isojaossa tarkat rajat saaneen Utrialan kylän alueella.

Vuodelta 1600 olevan papinveroluettelon mukaan Olli ja Lasse Utriainen vastasivat kahden muun talon kanssa yhteisesti 9 veromarkan verosta. Kyseessä näyttää Utriaistenkin osalta kuitenkin olleen kaksi eri taloa, joista toisen omisti Olli Utriainen ja toisen Lasse.

Utrialan arviokunnan jakaantuminen on tapahtunut 1600 luvun alkuvuosina Asiakirjoihin ilmestyy viimeistään vuonna 1603 Pekka Utriainen. Hän lienee 1600 mainitun Ollin poika ,joka ei ole esiintynyt viljelijänä vielä vuonna 1600.Vuonna 1607 mainitaan verovelvollisina vain Olli ja Pekka Utriainen, jotka vastasivat yhteisesti 4 veromarkan verosta.

Täydellinen sukupolvenvaihdos lienee tapahtunut viimeistään 1610.Tältä vuodelta olevien maakirjamerkintöjen mukaan Utriaiset ovat omistaneet neljänä erilisenä verokohteena olleet yhtä suuret talot. Omistajien niminä esiintyy nyt Pekka,Olli,Lauri ja Pauli (Paavo)Utriainen.Lauri ja Pauli mainitaan viljelemättömien tilojen luettelossa 1619,samoin Pekka ja Lauri 1620.Pauli Utriainen katoaa asiakirjoista vuoden 1613 jälkeen, jolloin hän maksoi 1 veromarkan veron talostaan, toisen puolen ollessa autiona. Vuonna 1622 on Olli Paavonpoika viljellyt 1/2 veromarkan osaa tilasta josta 3 1/2veromarkan osuus on ollut autiona. Tämä tila ei ole kuulunut Utrialan tilayhteisöön, joten kyseessä on ilmeisesti myöhemmin mainittavan Kähkölän toisen talon omistajan Olli Ollinpojan isän talo.Olli Paavonpojan isä on kaikesta päätellen vuonna 1613 viimeksi esiintynyt Pauli (Paavo)Utriainen.

Vuoden 1618 maakirjan mukaan Lauri on pystynyt maksamaan vain 1/2 veromarkan veron, sen sijaan Olli on maksanut 1,5 veromarkan ja Pekka 2 veromarkan veron.1600 luvun alkupuolen katovuosista ja mahdollisesti sodista lienee johtunut, että peräti 7,5 veromarkan osuus Utrialasta on vuonna 1618 merkitty autioksi.

Vuoden 1620 maakirjassa mainitaan yhtä suurten talojen omistajina Lauri,Pekka ja Olli Utriainen. Lauri Utriainen on viimeisen kerran mainittu maakirjassa 1623.Seuraavasta vuodesta hänen sijaansa on tullut Olli Laurinpoika.

Vuonna 1635 Utrialassa ovat pitäneet talojaan Pekka Utriainen ja Olli Laurinpoika Utriainen sekä Olli Ollinpoika Utriainen.Pekka näyttää olevan sama joka esiintyy jo vuonna 1603,mutta hänen omistusaikansa on jo aivan lopuillaan.

Vuonna 1639 on Utrialassa ollut kolme eri taloa, jokaisessa omistajana Olli Utriainen, jotka kuitenkin olivat eri henkilöitä. Olli Pekanpoika, Olli Laurinpoika ja Olli Ollinpoika omistivat samansuuruiset talot Muitakin Utriainen nimisiä asukkaita Utrialassa on tähänkin aikaan ollut. Heitä on ainakin Hannu Utriainen, joka esiintyy erilllisenä veronmaksajana vuosina 1643-1654.

Mainitut Olli Pekanpoika Utriainen ja Olli Laurinpoika Utriainen Utrialasta ovat vielä vuoden 1657 sotilasluetteloissa merkitty jonkinlaisiksi päälliköiksi? (officerare) eversti Tauben rykmentin rakuunoihin kapteeni Reinhold Kockmanin komppaniaan. Kysymys ei kuitenkaan liene talollisten itsensä päällikkyydestä vaan heidän talojensa velvollisuudesta osaltaan vastata mainitun sotilasyksikön upseerien etuisuuksista.

Kolmas Utrialan Olli,Olli Ollinpoika,on puolestaan vuoden 1652 sotilasluetteloissa merkitty sotilaaksi eversti Grusen rykmenttiin kapteeni Johan Nandelstathin komppaniaan. Samaan yksikköön on vielä vuonna 1654 olleet merkittyjä myös alussa mainitut Ollit,joten heidän sotilasvelvollisuutensa määräytyi tämän mukaan.

Vuonna 1639 (13.12.1639) ratkottiin Pieksämäen käräjillä maariitaa ,jossa oli osallisena Arvi Rautaparta ja toisena osapuolena Olli ja Pekka Utriainen, jotka ovat aivan ilmeisesti edellisessä kappaleessa mainittuja henkilöitä. Rautaparran maat sijaitsivat Maaveden kylässä. Utrialan ja Maaveden isäntien maat ovat aikanaan sivunneet toisiaan, joten kaskimaiden rajoista on helposti syntynyt riitaa. Asian vieminen käräjille saattaa osittain selittyä sillä, että Pieksämäen käräjäkunnan ensimmäisessä lautakunnassa vuodesta 1635 oli lautamiehenä mm Pekka Utriainen, joka on Utrialan Pekka Utriainen ja ilmeisesti rajariidan osapuoli.

Lautamies Pekan poika Olli Pekanpoika esiintyy asiakirjoissa Utrialassa vuodesta 1639 vuoteen 1657,minkä jälkeen hänen sijaansa tulee vuorostaan Antti Ollinpoika Utriainen, joka esiintyy asiakirjoissa vuosina 1649 -1659 lautamiehenä ja talollisena Utrialassa vuosina 1657 - 1676.Hänellä on ollut pojat Matti,Olli ja Pekka, jotka kaikki olivat naimisissa. Pekka on Utriala 1 omistaja seuraavan vuosisadan vaihteessa.

Vuoden 1664 verollepanomaakirjan mukaan Utrialassa on ollut kolme taloa kukin suuruudeltaan 1 1/4 veromarkkaa. Omistajina ovat olleet talossa n:o 1 Antti (Peer And.) Ollinpoika Utriainen ,talossa n:o 2 Reko (Crels) (mahd.Axel) Ollinpoika Utriainen ja talossa n:o 3 Simo (Simon) Ollinpoika Utriainen. Samaan aikaan oli Kähkölän (Ent Kackilan)kylässä kaksi taloa, joista toisen omisti Olli Ollinpoika Utriainen ja toisen Heikki Juhonpoika Nyyssönen.

Varmuudella voidaan todeta, että ainakaan kaikki nämä Ollinpojat eivät ole veljeksiä, mutta kovin kaukaista sukua ei Kähkölän Ollikaan liene. Hänen omistuksiinsa on kuulunut Akkoin järven rantalehto, mikä on sijainnut Utrialan maa-alueiden keskellä, ja on sittemmin joutunut Utrialan Utriaisille. Sen alkuperäinen omistaja onkin ollut Kakkisia, jotka ovat olleet Kähkölän aikaisempia omistajia.Tässä mainittu Olli saattaa olla edellä vuodelta 1622 mainitun Olli Paavonpojan poika.

Edellä mainittu Utriala 1 isäntä Antti Ollinpoika on sama henkilö jonka rakuuna on osallistunut Tanskan sotaan vuonna 1676.Uutena isäntänä vuosisadan lopulla esiintyy hänen poikansa Pekka Antinpoika (Peer Andersson),joka on elänyt vuosina n.1658 - 1728.

Ylisen Savon vuoden 1676 sotilasmaakirjasta ilmenee tietoja, jotka liittyvät edellä jo mainittuihin henkilöihin. Utrialasta on merkitty majuri Shillingshausenin komppaniaan Simo Ollinpoika Utriainen. Kapteeni Myslan komppaniaan Utrialasta korpraaliksi Antti Ollinpoika Utriainen ja rummunlyöjäksi Aksel(Reko?) Ollinpoika Utriainen.

Reko Utriaisen poika Olli Utriainen on jäänyt Utriala 2 viimeiseksi Utriainen nimiseksi omistajaksi. Talon toiselle suvulle siirtymisen syitä ei ole toistaiseksi selvitetty. Vuoden 1660 asiakirjoissa Utrialan Reko Utriaisen mainitaan olevan maksukyvyttömien luettelossa. Vuoden 1676 henkikirjaan on merkitty Reko Ollinpojan vaimo yksin ja hänelle poika Olli Rekonpoika.

Utriala 3 vaiheet ja siirtyminen toisen nimisten omistajien haltuun lienee tapahtunut avioliiton kautta. Edellä mainitun Simo Ollinpojan jälkeen omistajana mainitaan vuonna 1692 vuorostaan hänen poikansa Olli Simonpoika .Olli Simonpojalla oli neljä veljeä, Bengt (Pentti) Juho,Matti ja Pekka joista Pentin(Bengt) tytär, Leena (Magdaleena), on vihitty vuonna 1721 Tihusniemeltä olleen Pekka Erkinpoika Kolehmaisen kanssa. Leena Utriainen on ilmeisesti sama henkilö joka on merkitty kuolleeksi Utrialassa Pekka Kolehmaisen leskenä nimellä Malin Utriainen vuonna 1770.

Pekka Kolehmaisella ja Leena Utriaisella on ollut lapsia ainakin poika Erkki s.1724,jolla oli puolisona Anna Nyyssönen ja heillä lapsia ainakin tr Malin s.1756 ja poika Pekka s.1757.Erkki Kolehmainen on merkitty isännäksi Utriala 3:ssa vuonna 1757.Pekka Kolehmaiselle, Utriala, syntyi 14.2.1732 poika Matti ja 16.2.1736 tytär Anna.Matin äidiksi on merkitty Marg. Utriainen ja Annan äidiksi Malin Utriainen. Tässä mainitut nimet esiintyvät vuosisadan lopulla isojakoasiakirjoissa.

Utrialassa asuviksi on vuoden 1693 henkikirjaan merkitty ,paitsi edellä mainittu Olli Simonpoika veljineen, Pekka Antinpoika Utriainen ja vaimo sekä Pekan veli Matti sekä Olli Utriainen ja vaimo ja Ollin veli Aksel Utriainen sekä hänen vaimonsa.

Vuoden 1697 henkikirjamerkintöjen mukaan Utrialassa ovat asuneet talossa 1 Pekka Antinpoika veljiensä Matin ja Ollin kanssa ja heidän vaimonsa.Talon 2 kohdalle on merkitty asumaan Olli Akselinpoika vaimoineen ja Hannu Hynninen vaimonsa ja poikansa Laurin kanssa.

Talossa 3 Vihtajärvellä asuviksi on edelleen merkitty Olli Simonpoika vaimonsa kanssa ja hänen edellä mainitut neljä veljeään,joista vain nuorin Pekka on vielä ollut naimaton.

Utriala 3 vaiheista todettakoon ,että jo vuoden 1701 henkikirjan mukaan Bengt Utriainen ja veljensä Juho molemmat perheineen on merkitty asuviksi Tossavalassa, mutta Olli, Matti ja Pekka Simonpojat ovat asuneet Utrialassa. Vuonna 1712 on Olli Simonpojan talo merkitty viljelemättömäksi.

Toistaiseksi on selvittämättä, muuttivat tai jäivät asumaan ne Utrialan kylän Utriaiset joiden suku on jatkunut 1600 luvun viimeisen vuosikymmenen nälkävuosien ja isonvihan jälkeen .Näihin kuuluu myös Pekka Antinpoika Utriaisen veljet Olli Antinpoika ja Matti. Molemmat perheineen. Matti Utriaisella on ollut 23.1.1688 syntynyt poika Antti ja 28.10.1692 syntynyt poika Kustaa. Surnumäessä on vuonna 1700 ollut talollisena Matti Utriainen.

 

UTRIAISISTA 1700 LUVULLA

Isonvihan ja 1800 luvun puolenvälin välillä syntyi Mikkelin läänin alueella vain noin 330 Utriainen nimistä henkilöä,, joista Joroisissa n.80.mutta Kuopion ja Pohjois Karjalan läänien alueella yhteensä noin 1100 henkilöä, joista Pielavedellä noin 50.Utriainen nimisten asuttajien enemmistö näyttäisi siis olleen pohjoisessa Savossa ja Pohjois- Karjalassa. Yhteiset sukujuuret johtanevat vanhaan Jääskeen. Edellä on jo todettu, että Pielaveden seudun Utriaiset ovat samaa sukujuurta Jäppilän Utrialan Utriaisten kanssa. Samaa sukujuurta ovat ilmeisesti nykyisen Rautalammin, Konneveden ja Vesannon alueella asuneet ja vieläkin asuvat Utriaiset. Joroisten Utriaisissa on ainakin jo 1800 luvulla Jäppilän Utrialan sukua. Pohjois- Karjalan Utriaisista lienee huomattava osa alkuaan Kuopion läänin alueelta muuttaneiden jälkeläisiä.

Kovin voimakasta ei Utriaisten muutto ole ollut pohjoiseenkaan. Nimeä on esiintynyt vähäisessä määrin Oulun alueella ja Kajaanissa. Oulun seudun Utriaisista on osa lähtöisin Kajaanin seudulta, minne on muuttanut Utriaisia Savosta 1600 luvulla. Näiden sukujuuret johtanevat Pielaveden kautta Savon Utriaisiin .

 

PIEKSÄMÄEN VEHMASKYLÄN UTRIAISET

Vehmaskylässä ei ole henkikirjamerkintöjen mukaan asunut Utriaisia 1600 luvun lopulla. Pieksämäen seurakunnan vanhimpaan säilyneeseen, vuosien 1721 - 1724 rippikirjaan on Johan Sormuselle Vehmaskylään merkitty vävyksi Henrik Utriainen, jonka jälkeläisistä alkoi Vehmaskylän Utriaisten sukuhaara.

Henric Utriainen, Hindrich Utriainen on syntynyt rippikirjan mukaan 1696. Hänen syntyperä ei ilmene Pieksämäen kirkonkirjoista. Yhteistä esi-isää Jäppilän Utrialan ja Vehmaskylän Utrialan sukujen välille ei ole löydetty johtuen osin siitä että Pieksämäen kirkonkirjat paloivat Isovihan aikana. Pieksämäen seudun historiassa (I/223) mainitaan 1691-1698 välisenä aikana kaikkiaan 76 talon isännän kuolleen kadon seurauksina. Maavedeltä mainitaan mm. Heikki Heikinpoika Utriaisen talon autioituneen ja joutuneen vieraiden käsiin. Jäppilän Utrialassa ei tuolloin ollut Heikki Heikinpoikaa joten em. viittaus saattaa tarkoittaa alussa mainitun Heikki Heikinpojan isää.

Henric Utriaisen puoliso oli Kaisa Juhontytär Sormunen ( Carin ), Sormutar) s. 1702 t. 1706. k. 21.11.1742 Vehmaskylä, 42v haudattu 21.11.1742. Vihitty: 11.11.1722. Isä: Sormunen, Juho ( Johan ), Sormuin s. 1656. Talollinen, äiti: Putkonen, Margaeetta ( Margaretha ), Putkotar s. 1659. Kaisa Juhontytär Sormusen vanhemmat olivat Vehmaskylän talollinen Juho Sormunen (Johan Sormuin), s. kuoliniän perusteella noin 1656, oli 80 vuoden ikäinen kuollessaan 1736 (haudattu 11.1.1737), ja Margaretta Putkonen (Margaretha Putkotar), s. kuolinikänsä perusteella n. 1659, oli 90 vuoden ikäinen talollisen leski kuollessaan 10.1.1750.

Heikki (Henric) Utriainen oli ensimmäinen Vehmaskylän talon 6 (myöhemmin 12) neljästä perättäistä sukupolvea olevasta Heikki nimisestä isännästä. Neljännen Heikin pojan Otto Erkki Utriaisen s.12.12.1825 sukuhaara muutti Surnuinmäkeen, missä Otto Erkki Utriainen puolisoineen omisti Isojaon aikaan puolet Härmälän talosta n:1

 

JÄPPILÄN UTRIALAN UTRIAISET 1700 LUVULLA

Jäppilässä olevan Utriaisten vanhan asutuskeskuksen osalta näyttää siltä,että Utriala 1 omistus ja hallinta on vuosisadan vaihtuessa ja 1700 luvun alussa ollut yksinomaan Pekka Antinpoika Utriaisella. Tihusniemellä 1700 luvulla asuneet Utriaiset lienevät osaksi Olli Simonpojan poikien jälkeläisiä. Utriala 2 osalta näyttää Utriaisten omistus ja hallintakin päättyneen sillä vuoden 1708 henkikirjan mukaan siinä asui Lauri Hynninen (Hyndein) vaimonsa kanssa. Vuonna 1712 on heidän talonsa merkitty viljelemättömien luetteloon. Utriala 3 asukkaiksi vuonna 1708 on merkitty Olli Simonpoika yksinään ja hänen poikansa Simo vaimoineen. Asukkaaksi on merkitty myös Pekka vaimoineen.

Vuoden 1712 sotilasluetteloista ilmenee, että niihin on merkitty Pieksämäeltä kapteeni Gröitensin komppaniaan Aksel Utriainen ja kapteeni Myrmanin komppaniaan Bengt Utriainen.He ovat aivan ilmeisesti edellä jo mainittuja henkilöitä. Heidän myöhempiä vaiheitaan ei ole tutkittu.

Rippikirjasta vuodelta 1721 ilmenee, että Jäppilän Tihusniemessä asuvalla Basilius Utriaisella ja vaimollaan Berta Kainulaisella oli lapsia Pekka ,Tapani, Juho ja Kirsti. Pekka oli naimisissa Elin Janhosen kanssa ja heillä oli lapsia ainakin 1724 syntynyt Pekka,1727 syntynyt Basilius,1729 syntynyt Beata,k.1735. 1732 syntynyt Erkki,1735 syntynyt Pauli ja 1738 syntynyt Eskel,k.1739

Tapani Utriainen vihittiin 1731 Kackilanniemestä olleen Anna Nyyssösen kanssa. Basiliuksen sukulaisuussuhde Utrialan Utriaisiin ei ole tullut ilmi, mutta samaa sukua hänkin ilmeisesti on. Tihuksenmäki on vuonna 1664 kuulunut Utrialan Utriaisten omistuksiin.Joroisten Syvänsi 2 ssa on 1764 ollut torppari Pekka Utriainen,j oka lienee edellä mainittua sukuhaaraa.

Sukulaisuusuhteita arvioitaessa on muistettava, että tähän ajankohtaan mennessä Utriaiset olivat asuneet kylässään jo ainakin 200 vuotta. Asiaa on omansa vaikeuttamaan samojen etunimien runsas käyttäminen varsinkin saman suvun kesken. Lisäksi on huomattava, että paitsi Utrialassa ja sen lähialueilla Utriaisia on asunut Pieksämäen pitäjässä ainakin Maavedellä, Virtasalmella ja Vehmaskylässä. Selvittämättä on toistaiseksi, mikä yhteys näillä on ollut Utrialan vanhaan asutuskeskukseen

Maavedellä 1500 luvulla taloaan viljelleeseen sukuhaaraan mahdollisesti kuuluva Pekka Utriainen esiintyy vuonna 1694 Joroisten kirkon kuudennusmiehenä kirkon piirissä ja 1695 - 1712 Järvikylä 1,vääpelin virkatalon,J ärvelän lampuotina. Mainittu vääpelin virkatalo siirtyi sittemmin Järvikylän takamaalle Joroisten Ruokojärvelle, missä vuorostaan tavataan Viljam Villenpoika Utriainen vuonna 1912 isältään perimällä Pupumäen tilalla Ruokojärvi 2,Joroinen.Utrialan Utriaisten sukua siirtyy 1700 luvulla Leppävirroille,jonne Utrialan 1763 hukkuneen Juho Utriaisen leski Anna Tirkkonen poikineen muuttaa. Rummukalle Utrialasta 1700 luvulla muuttaneen sukuhaaran jälkeläisiä muutti 1800 luvun alussa Rautalammille. Kirkon rippikirjoista ilmenee, että siellä on mm Kerkonjoensuussa ollut Utriaisia ainakin jo 1700 luvun alussa. Rautalammille muuttaneen sukuhaaran jälkeläisiä on Jyväskylän seudulla ja USA:ssa oleva Vesasten suku.

Utrialan Utriaisten lukuisista sukulaisuussuhteisa Kähkölän (Niemenkylän) Nyyssösiin ja Karjalaisiin voidaan tässä yhteydessä mainita, että 1700 luvulla on Kähkölä 1 emäntänä ollut 1710 syntynyt Sofia Utriainen k.1789,puoliso 1704 syntynyt Heikki Nyyssönen. 1700 luvulla oli Kähkölä 2 emäntänä 1702 syntynyt Maria Utriainen,k.1774,puoliso Matti Karjalainen s.1690,k.1773. Myöhemmistä tiedoista todettakoon, että ainakin vuosina 1783 - 1788 Kähkölä 2 isännäksi on merkitty Matti Karjalainen s.1753 ja emännäksi Eva Utriainen,s.1753 joka on Utrialan Heikki Utriaisen ja Elina Nyyssösen tytär. Heidän poikansa Adam Karjalaisen leski Katri Markkanen avioitui 1815 anoppinsa veljen Heikki Utriaisen s.1755 pojan Paulin s.1778 kanssa. Heidän jälkeläisensä muuttivat 1800 luvun lopulla Haijunmäelle.1800 luvun alkupuolella on Kähkölä 1 emäntänä ollut 1788 syntyneeksi merkitty Katri Utriainen, puoliso Pekka Heikki Nyyssönen s.1789.

Vuoden 1702 henkikirjassa on Utriala 1 Pekka Utriaisen kohdalla merkintä vain vaimosta ja Hannu nimisestä pojasta, joka ilmenee myöhemmin ensimmäisessä säilyneessä kirkon rippikirjassa vuodelta 1721.Vuoteen 1708 mennessä on emännän osalta jo tapahtunut sukupolven vaihdos. Pekka on leski, mutta Hannu on naimisissa - kuten kirkon tiedoista myöhemmin ilmenee - Katri Rissasen kanssa. Mainitulla Pekka Utriaisella on ilmeisesti ollut Hannun lisäksi lapsia, Kirsti s.1674,Ingeborg s.1682 ja Pekka s.1684.Heidän vaiheitaan ei ole selvitetty.

Vuosina 1752 ja 1763 sattuneet kuolemantapaukset Utriala 1 sukuyhteisössä ovat saattaneet olla vaikuttamassa talon hallintasuhteisiin seuraavan sadan vuoden aikana ja ovat mahdollisesti olleet vaikuttamassa vielä seuraavan vuosisadan puolivälissä tapahtuneissa maanjaoissa.

Talon veljeksistä vanhin Hannu on vanhojen lainsäännösten ja perinnäistavan mukaan merkitty isännäksi isänsä jälkeen.Hänen kuoltuaan 1752 vasta 43 vuotiaana jäi hänen jälkeensä alaikäisine lapsineen leski Venla, joka kuoli jo 1758. Isäntävalta siirtyi Hannun jälkeensä seuraavalle veljelle Heikille, joka onkin henkikirjaan merkitty isännäksi seuraavina vuosina. Vuonna 1763 hukkui seuraava veli Juho 39 vuotiaana ja hänen sijaansa Utriala 1 kohdalle henkikirjaan ilmestyy ainakin jo vuonna 1769 Pekka Suhonen,joka yhdessä edellä mainitun Heikin pojan Heikki Utriaisen s.1755 kanssa esiintyy Utriala 1 omistajana vuosisadan lopulla toimeenpannussa isojaossa. Vanha Utriala 1 on näin ollen jo 1700 luvun puolivälissä ollut jakaantuneena kahdeksi taloudeksi, joista 1763 hukkuneen Juhon osuus,1700 luvun lopulta olevien merkintöjen mukaan puolet talosta, näyttäisi joutuneen Suhosille. Myöhemmin ilmenee, että 1850 luvulla Suhosten osuudesta puolet oli taas palautunut Utriaisille

Mäntyselän sukuhaara eroaa vanhaan Utrialaan jääneestä suvusta jo 1700 luvulla. Yhteinen kantaisä on ollut edellä mainittu Hannu Utriainen s.n.1675.Hänen poikiensa Hannun ja Heikin jälkeläiset jatkoivat talonpitoa Utrialassa. Hannun jälkeläisistä eriytyi mm Mäntyselän sukuhaara ja Heikin jälkeläisistä mm Perälän ja Haijunmäen sukuhaarat. Pauli muutti Rummukalle ja hänen jälkeläisensä Suonenjoelle ja Rautalammille. Neljäs veli Juho on myös merkitty talolliseksi Utrialaan, mutta hänen jälkeläisiään ei esiinny myöhempien talon jakojen osapuolena. He muuttivat Leppävirralle.

Vaikka sukuhaarat ovat jo tähän aikaan eronneet, on muutto pois vanhoilta asuinsijoilta Mäntyselälle tapahtunut vasta 1800 luvulla.

Rummukalla ei näytä 1800 luvun alussa asuneen Utriainen nimisiä henkilöitä.

Isojaon alkaessa Utriala 1 asukkaaksi on merkitty Pekka Suhonen,s.1726,k.1801 puoliso Beata Leikas s.1732 ja pojat Pekka s.1747 pso Venla Levänen ja Pauli s.1748 pso Anna Sikanen,joilla oli poika Pekka s.1774.

Muiksi asukkaiksi Utriala 1 on merkitty HEIKKI Utriainen ja vaimonsa Elina Nyyssönen, joista Elina kuoli 1773 ja Heikki 1776,heidän poikansa HEIKKI s.1755 ja hänen vaimonsa Vappu (Walborg)Suhonen, joka on em. Pekka ja Pauli Suhosen sisko. Heidän vanhempansa olivat mainitut aikaisemmin Suholan saaressa asuneet Pekka Suhonen s.1726 k.1815 ja Beata Leikas,s.1732 ja k.1789.Molemmat kuolivat Utriala 1:ssä.Pekka Suhosen s.1726 äiti oli Katri Vauhkonen s.1684.HEIKKI s.1755 on isojakoasiakirjojen mukaan ollut Utriala 2 (Isojaon mukainen n:2)isäntä 1790 luvulla toimitetussa jaossa. Isännyys ei kuitenkaan ole merkinnöistä huolimatta ole tarkoittanut omistusoikeutta koko taloon, mikä ilmenee 1800 luvun puolivälissä toimitetuista jaoista.

Samassa talossa asui myös .Heikin 1755 serkku Heikki Hannun poika s.1743 ja hänen vaimonsa Reetta (Marg.)Vauhkonen Rummukalta s. 1754,vihitty 21.4.1776 ja kuoli leskenä Utrialassa 19.3.1806.Heikin mainitaan kuolleen renkinä Utrialassa 5.11.1800.Hänen jälkeläisensä tulivat myöhemmin Mäntyselän talon omistajiksi. Reetta Vauhkonen oli Rumukkamäki 2 omistajan Mikko Vauhkosen s.1708 ja Reetta (Marg.)Putkosen s.1709 tytär. Hänen veljensä oli Tuomas Vauhkonen,joka oli aikaisemmin mainitun Pauli Utriaisen s.1727 toisen vaimon Susanna Moilasen ensimmäinen aviopuoliso,k.1765.

 

ISOJAKO UTRIALASSA

ISOJAKO on Utrialan kylässä toimitettu vuosien 1795-1798 aikana. Ennen isoajakoa Utrialan kylä, joka oli vuonna 1561 laaditussa maaluettelossa merkitty OLLI Utriaisen arviokunnaksi, oli käsittänyt kolme maakirjataloa, joiden omistajina vuoden 1600 loppupuolella olivat olleet:Talo n:1 (nyk.Perälä,Utriala,Haijunmäki ja Mäntyselkä),ANTTI Utriainen.Talo n: 2 (nyk.Rintala ym.) Reko Utriainen.Talo n: 3 (Syvänsin ja Vihtajärven alue sekä Tihusniemen alueella olevat maa-alueet)SIMO Utriainen, jonka talo on ilmeisesti ollut nykyisen Taipaleen Kosulan paikalla.

Isojakoasiakirjoissa on talon n:1 omistajiksi merkitty Pekka Suhonen ja Heikki Utriainen, joista jakoa toimitettaessa Pekka Suhonen sai nykyisen Perälän, maarekisterin mukaan Suhola R;o 1 ja Heikki Utriainen talon Heikkilä R;o 2,joka käsitti Mäntyselän,Utrialan ja Haijunmäen maat.

Maakirjatalon 2 omistajaksi on merkitty Pekka Ikonen, jolle eroettiin Ikola R;o 3 nyk.Rintala, talo, joka 1900 luvulla on ollut Teittisten omistuksessa.

Syvänsin takana olevista entisen maakirjatalon Utriala 3 maista muodostui eri omistajille neljä taloa,Eerikkala R:o 4,Erkki Pekanpoika Kolehmainen, nykyiset Heinäaho ja Mikkola ; Penttilä R:o 5,Pentti Erkinpoika Kolehmainen, nykyinen Kosula ; Pietilä R:o 6,Pekka Erkinpoika Kolehmainen, sekä Laamala R:o 7,Sofia Laamanen ja Matti Matinpoika Kolehmainen, nyk.Härkäläja Tuulensuu. Erkki Pekanpoika Kolehmaisen äiti oli Malin (tai Magdaleena) Utriainen ja Matti Matinpoika Kolehmaisen isoäiti Marg.Utriainen.

Isojaon maapalstojen luettelossa ilmenevät nimistössä ja palstaselityksissä viitteet kaikkiin kolmeen 1500 luvun aikaiseen Utriaisten arviokuntaan. Mukana on myös Kolmanjoen niittypalsta, joka jakaantui talojen kesken.Utriala 1 ja Utriala 2 osuus siirtyi 1800 luvulla toimitetuissa halkomisissa nykyisille Perälän ja Mäntyselän taloille.

 

UTRIALAN TALOJEN JAOT JA ASUKKAAT 1800 LUVULLA

Vuosilta 1816-1826 olevista rippikirjamerkinnöistä on todettavissa vanhalla isojaon edelliseltä ajalta olevalla tilayhteisöllä Utriala 1 (Isojaon mukaiset tilat 1 ja 2 asuneen näinä vuosina

ensinnäkin Mäntyselän sukuhaaraan kuuluvat veljekset Aatu (Adam) Utriainen ja Maria Pulliainen lapsineen sekä Hannu Utriainen ja Anna Kaisa Karjalainen lapsineen.

Toiseksi edellisten isän serkku Heikki Utriainen (k.1825) ja hänen toinen vaimonsa Elina Halonen sekä edellä mainittujen Aatun ja Hannun pikkuserkut: Utrialan ja Haijunmäen sukuhaaraan kuuluvat Pauli Heikinpoika Utriainen (äiti Vappu Suhonen),hänen vaimonsa Katri Markkanen ja heidän lapsensa sekä Perälän sukuhaaraan kuuluvat mainitun Paulin velipuoli Erkki Heikinpoika Utriainen (äiti Elina Halonen),hänen vaimonsa Anna Mäkäräinen ja heidän lapsensa.

Kolmanneksi Suholan (Perälä) omistajaksi isojaossa merkitty

Pekka Paulinpoika Suhonen s.1774,joka oli Vappu Suhosen veljenpoika, Pekan ensimmäinen vaimo oli Liisa Rissanen s.1779,k.25.5.1823 ja toinen vaimo Liisa Heikintytär Nyyssönen.

Samalla tilalla asuivat vielä Pekka Suhosen setä 1751 syntynyt Pekka Pekanpoika Suhonen ja vaimonsa Venla Levänen.

Vuoden 1835 vaiheilla Utriala 2:ssa näyttää olleen runsaasti nuorta miestyövoimaa. Vanhin elossa oleva oli Erkki Utriainen s.1783,hänkin siis vasta 52 vuotias. Nuoremman polven miehiä oli ainakin kahdeksan 16 - 42 vuoden ikäistä, jakaantuen kahteen perheryhmään. Isojaon aikainen isäntä Heikki kuoli 1825 ja tämän jälkeen näyttää siltä, että sukukunnan hajaantuminen kauemmas samoilta pihoilta on alkanut olla käsillä.

Lähivuosina tapahtuukin Perälän talon puolikkaan joutuminen takaisin Utriaisille, talon ostaminen Rummukkamäestä ja muutto Mäntyselälle. Kirjoittajan vailla todisteita oleva arvelu on, että ns Perälän kanavan kaivaminen on ollut viimeinen yhteinen voimanponnistus, missä sukulaismiehet ovat koonneet voimansa yhteiseen yritykseen entisaikain yhteiskaskien kaatamiseen verrattavaan tapaan .Utriala 3 omistajilla Sikasen veljeksillä, joiden maita kanavan kaivaminen ehkä eniten hyödytti, on epäilemättä ollut osuutensa kaivutyön alkuunpanoon ja toteuttamiseen .Isojakokartassa ei kanavasta ole vielä mitään merkkiä, mutta vuoden 1854 halkomiskartassa on jonkinlaista ojaa ilmeisesti tarkoittava merkintä Utriala 1 kartassa, mutta vuoden 1856 halkomiskartassa ei Utriala 2 kohdalla ole siitä merkintää.

Vuosien 1849 - 1858 rippikirjoista ilmenee asumisen ahtaus vanhassa kyläkeskuksessa siitä huolimatta, että Aatu ja Gabriel Utriainen perheineen olivat muuttaneet Rummukalle.

Suholassa on isännäksi merkitty Risto Nenonen, joka asui siellä perheineen. Samassa talossa asui myös sen toisen puolen omistaja Juho Utriainen perheineen.

Heikkilän talossa (Utriala 2) asuivat isännäksi merkitty Pekka Utriainen perheineen ja Pauli Utriaisen leski Katariina Markkanen, sekä pojat Kustaa sekä Juho, molemmat perheineen.

Kaikkiaan asui molempiin taloihin merkittyinä yhteensä alaikäiset mukaan luettuina noin 50 henkilöä, jotka miltei kaikki näyttävät olleen tavalla tai toisella omistajien sukuihin kuuluvia.

Utrialan kylän talojen 1 ja 2 omistus ja hallinta oli 1850 luvun alussa jakaantunut molemmilla tiloilla kahden omistajan kesken. Kun tilojen jakaminen oli sallittua, olivat omistajat päätyneet ottamaan jaossa kukin osuutensa omakseen. Suholassa (Utriala 1) toimitettiinkin Risto Nenosen hakemuksesta jako vuonna 1854,jolloin isojaossa muodostettu Suhola RN:1 halottiin kahdeksi tilaksi,mitkä myöhemmin tunnetaan Perälä ja Mäkihuhta nimisinä. Isojaossa omistajana esiintyneen Pekka Suhosen tytär Anna oli avioitunut Kutumäestä olleen Risto (Grister)Nenosen kanssa ja he saivat jaossa Mäkihuhdan tilan.

Vanha asutuskeskus jäi Suholan tilan toiseksi omistajaksi tulleen Juho (Johan)Utriaisen s.1812 omistukseen. Näin oli Utriaisten ilmeisesti vanhin talouskeskus noin 100 vuoden jälkeen palautunut suvun hallintaan ja omistukseen pysyäkseen samannimisillä omistajilla jokseenkin tarkkaan seuraavat 100 vuotta.

Jakokartasta ilmenee, että Mäkihuhdassa on jo jaon aikaan ollut viljeltyjä peltoja ja rakennus. Rakentaminen lienee tapahtunut vähän ennen jakoa siitä päätellen, että Nenonen perheineen vielä 1840 luvulla asui Suholassa. J aossa velvoitettiin pitämään avoimena kirkonkylään vievä ja paimenten kuljettava tie mikä tarkoittaa Joroisista ja Syvänsistä nykyisen Haijunmäen ja Perälän ohitse kulkenutta tieuraa, mikä Akonjärven pohjoispäästä johtaa Pieksämäen kirkolle. Perinteen säilymistä kuvaavaa on, että vielä 1930 luvulla mm Haijunmäen kohdalla pidettiin tämän tieuran kohdalla aidassa veräjät, vaikka tien käyttö entisellä paikallaan oli jo lakannut.

Kahden vuoden kuluttua edellä selostetusta jakotoimituksesta vuonna 1856 toimitettiin halkominen isojaossa Henrik Utriaiselle merkityllä Heikkilän tilalla(Utriala 2).Jaon osapuolina esiintyvät sitä hakenut Pekka (Petter)Utriainen s.1809,joka on tällöin omistanut puolet tilasta ja leski Katri (Catharina)Markkasen pojat Kustaa (Gustav) ja Juho (Johan)Utriainen.

Tässä jaossa Heikkilän tila halottiin kahdeksi tilaksi. Häkkilä nimellä merkityn talon (Mäntyselkä)sai Petter Utriainen. Vanhassa kyläkeskuksessa olevan tilan ja sillä olevat asuinrakennukset saivat Utrialan nimellä em. veljekset Kustaa ja Juho. Jaossa laaditussa kartassa ei tulevalle Mäntyselän talon paikalle ole merkitty peltoa.

Vanhassa talouskeskuksessa asuminen ilmenee kartasta ja karttaselityksestä. Pekka Utriainen perheineen asui Syvänsin rantaa lähempänä olevassa rakennuksessa. Nykyisen päärakennuksen länsipuolella sijaitsi Kustaa ja Juho Utriaisen rakennus.

Edellä käsitellyn ajanjakson loppupuolelle sattuvat surullisen kuuluisat ns.suuret nälkävuodet. Mahdollisesti osaksi niistä johtuu, että veljekset Heikki Kustaa ja Juho Paulinpojat kuolivat vuonna 1868,edellinen 20 päivänä helmikuuta ja jälkimmäinen 10 päivänä toukokuuta. Vanhassa kyläkeskuksessa oleva tila jäi näin taas kerran kahden toisistaan vieraantuvan perhekunnan hallintaan, jotka tosin asuivat omissa rakennuksissaan ja ilmeisesti harjoittivat omaan lukuunsa viljelyä jakamattoman talon mailla. Molemmissa perhekunnissa oli kaksi veljestä. Uuden jaon tarve on ennen pitkää välttämättömästi ollut esillä ja se pantiinkin toimeen, mutta vasta parikymmentä vuotta myöhemmin vuonna 1886.

Varsinaisia ns nälkävuosia edeltävä aika näyttää olleen lasten kuolleisuuden osalta Utriaisille synkkää aikaa. Ajanjaksolla 1851 - 1862 kuoli Utriala 1 ja 2 taloista 9 alle 10 vuotiasta lasta ja Rummukkamäen Utriaisilta 2 lasta. Kuolleet lapset olivat kuudelta eri avioparilta, joten asiassa ei senaikainen lasten kuolleisuuden määrä huomioonottaen liene tilastoista paljonkaan poikeavaa edes siltä osin, että joulukuussa 1862 kuoli vuoden kahden viimeisen viikon aikana Utrialan talossa kolme lasta "vetotautiin",yksi Juho Utriaiselta ja Brita Rissaselta ja kaksi Kustaa Utriaiselta ja Katri Leväseltä, joilta oli jo 1856 kuollut yksi lapsi. Rummukkamäen Gabrielilta ja Adamilta kuoli kummaltakin yksi lapsi samoin Perälän Juholta. Mäntyselälle muuttavalta Pekka Utriaiselta ja Anna Kolehmaiselta kuoli yksi lapsi ennen muuttoa ja toinen Mäntyselällä. Merkityt kuolinsyyt ovat vatsatauteja, hinkuyskää ja kovaa kuume.

Utrialan talon halkomisessa vuonna 1886 olivat osapuolina toisaalta veljekset Asarias ja Pekka Heikinpojat Utriainen ja toisaalta Vilhelm ja Juhana (Juho) Juhonpojat Utriainen. Anomus ja tarvittavat valtakirjat on Perälän Juho Utriainen kirjoittanut. Toimituksessa on ollut läsnä Asarias ja Vilhelm ja siinä on sovittu, että Vilhelm ja Juhana Utriainen muuttavat kaskimaalle toisin sanoen Haijunmäen nimen saaneelle uudistilalle. Nimen ottaminen uudistilalle ei liene ollut mikään sattuma, mutta sen valinneet Vilhelm ja Juhana tuskin tiesivät, että se oli tullut kirjoihin merkityksi jo yli kolmesataa vuotta aikaisemmin 5.7.1563 Olli Utriaisen talon rajoja määriteltäessä kuten edellä on jo mainittu.

Vuonna 1886 tapahtuneen muuton jälkeen asuivat Haijunmäen uudistilalla veljekset Vilhelm ja Juhana Utriainen perheineen sekä Anna Loviisa Utriainen,s.1851 ja Eeva Utriainen,s.1850.Perimätiedon (Otto Utriainen,s.30.1.1887) mukaan talon paikkaa valittaessa oli ollut toisena vaihtoehtona Pennalanlahden ranta-alue, joka kuitenkin näin ollen jäi halkomisessa entiselle talolle sen johdosta, että muuttajat halusivat asumaan täysin erilleen vanhasta asutuskeskuksesta. Jakoasiakirjoista ilmenee, että vanhalle tilalle jääneet velvoitettiin rakentamaan uudistilalle tuparakennus, "koska entinen rakennus on huono", mikä tarkoittanee, että sitä ei enää kannattanut siirtää uuteen paikkaan.

Utrialan talossa vaihtuivat omistajat halkomista seuraavien vuosien aikana. Asarias ja Pekka Utriainen olivat joutuneet taloudellisiin vaikeuksiin eivätkä pystyneet pitämään taloa omistuksessaan. Asarias Utriainen on 2.1.1893 muuttanut perheineen Joroisiin. Joroisten kirkonkirjoista saatavien tietojen mukaan metsänvartija Asarias Utriainen s.5.9.1846 on muuttanut Jäppilästä 2.1.1893 Joroisiin mukanaan vaimo Fredrika Korhonen s.11.3.1848 ja lapset Aleksanteri, Anshelm, Alpiin, Iida Maria ,ja Hilma Kustaava. Joroisiin muuttaminen on saattanut ainakin osaksi tapahtua sukulaissuhteista johtuen. Fredrika Korhonen oli syntyisin Joroisista Järvikylä 1,vanhemmat torppari Mikko Korhonen ja Ulla Poikolainen. Joroisten kirkonkylässä asuvan seppä Reino Utriaisen s.1908 k.1995,isältään Anselm Utriaiselta kuuleman ja kirjoittajalle kertoman tiedon mukaan talon menetys Jäppilässä olisi johtunut takauksesta, minkä maksajaksi isoisä Asarias Utriainen oli joutunut .kesäkuun 10 päivänä 1890 toimitetussa pakkohuutokaupassa. talon osti Adam Levänen 3000,-markan hinnasta. Huutokauppapöytäkirjasta ilmenee, että talon huutaneella Adam Leväsellä Joroisista oli tilaan kiinnitetty 1500,-markan saatava, mikä oli Mikkelin läänin kuvernöörin päätöksellä 29.4.1889 tuomittu maksettavaksi. Utriaiset olivat valittanet päätöksestä Viipurin hovioikeuteen, mikä oli kuitenkin pysyttänyt sen voimassa. Utriaiset olivat luovuttaneet omaisuutensa konkurssiin eivätkä olleet läsnä huutokaupassa sen vuoksi, että samana päivänä oli esillä heidän konkurssiasiansa Pieksämäen käräjillä. Huutokaupassa läsnä olleet Haijunmäen Vilhelm ja Juhana Utriainen vaativat heillä halkomisen perusteella olevan viljelyoikeuden osaan talon peltoja pysytettäväksi voimassa. Toimituksen toisena todistajana oli läsnä lautamies Juho Utriainen Mäntyselältä, joka nimikirjoituksellaan kuittasi palkkionsa. Utrialan talon seuraava omistaja oli Juho Moilanen, joka ei kuitenkaan pystynyt tilalla kauan asumaan vaan sen osti vuosisadan vaihteessa Heikki Tenhunen s.14.11.1870.Hän oli toiminut räätälinä Viipurissa ja Helsingissä. mutta palasi takaisin kotiseudulleen ja ryhtyi maanviljelijäksi. Paluu johti myös avioliittoon Perälän tyttären Anna Utriaisen s.10.2.1880 kanssa. Anna oli Juho Utriaisen ja Ulrika Moilasen nuorin tytär.

Haijunmäellä asui 1890 luvulla leski Brita Stina Rissanen,k.10.3.1898 ja lapset Vilhelm ja Juho perheineen.

Kahden perheen samassa talossa asuminen on päättynyt jo vuonna 1894,jolloin Vilhelm Utriainen osti Juho Utriaisen osuuden talosta. Irtaimiston osalta toimitettiin yksityiskohtainen sovintojako, jonka mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että jakoasiakirjan mukaan kaikki muu jaettiin, mutta yhteisiksi jäivät "lukukirjat ja silppumylly."Tämäkin yhteisomistus lienee seuraavana vuonna päättynyt ,sillä Juho Utriainen on kirkonkirjojen mukaan muuttanut 31.12.1895 Pieksämäelle, mukanaan vaimo Maria ja lapset Anna,Aapeli,Hilja ja Elina .Lukukirjojen arvostus irtaimiston jaossa osoittanee, paitsi kirjojen arvoa sinänsä, myös asukkaiden lukutaitoa. Jäljempänä mainitusta Vilho Utriaisen kertomuksesta ilmenee, että Vilhelm Utriainen ja hänen äitinsä Brita Rissanen olivat lukutaitoisia ja pystyivät siirtämään taidon lapsilleen.

Paitsi edellä mainittuja perheitä asui Haijunmäellä vuosisadan vaihteessa Anna Lovisa Utriainen s.1851,joka oli kuten edellä jo on ilmennyt Asarias ja Pekka Heikin poika Utriaisten sisko, joka muutti 28.4.1908 Joroisiin ,ja Vilhelm Utriaisen sisko Eeva s.1850,jonka 20.11.1883 syntynyt poika Herman muutti Amerikkaan .Eevalla on ollut joko synnynnäinen tai sairaudesta lapsuudessa saatu kuulovamma. Kirkon rippikirjoihin hänet on jo nuorena merkitty huonokuuloiseksi .Hän on asunut Haijunmäellä elämänsä loppuun asti.

Perälässä asuivat 1890 luvulla edelleen leski Eva Ulla Hänninen, sekä hänen poikansa Pekka Juhonpoika Utriainen,s.1865 sekä Juhana Juhonpoika Utriainen s.1835 ja hänen vaimonsa Ulla Moilanen s.1839.Heidän lapsistaan vanhin, Kustaava muutti 27.10.1897 Räisälään, valmistui myöhemmin meijeristiksi ja avioitui meijerinomistaja Karl Zaùgin kanssa. Hänen velipuolensa, edellä mainittu Pekka s.1865 muutti 7.8.1899 Raumalle Pekalla on lapsi poika Oiva s.1908.

Mainitulla, vuosisadan viimeisellä kymmenluvulla asui Utrialan Mäkihuuhdassa Pekka Heikinpoika Utriainen s.1849,k.1902,hänen vaimonsa Hilda Maria Heiskanen sekä Vehmaskylän sukuhaaraan kuuluva Oliver Utriainen,vaimonsa Maria Janhunen ja heidän tyttärensä Hilta Sofia Utriainen.

1800 luvulla eläneistä Utrialan Utriaisista on erityisesti mainittava Perälän isäntä Juho Juhonpoika Utriainen s.1835,k.1918. Hän oli kirjoitustaitoinen ja osallistui innokkaasti mm Jäppilän kirkon rakentamiseen. Hänen laatimansa kirjallinen selvitys kirkon rakentamisessa olleista vaikeuksista ja kirkon talouden järjestämisestä osoittaa erittäin kehittynyttä ilmaisutaitoa, ajatuksen selkeyttä ja kykyä käyttää hyvää suomenkieltä ilman pitempää koulunkäyntiä kuin mahdollinen kiertokoulu. Hänen laatimiaan asiakirjoja on säilynyt Utrialan halkomisessa 1886 ja Haijunmäellä suoritetussa irtaimiston jaossa 1994.Hän osallistui mm Jäppilän lainamakasiinin ohjesäännön laatimiseen 1882.Erikoisuutena mainittakoon, että hänen kertomuksensa mukaan hänen poikansa Juho s.4.5.1877 oli ensimmäinen Jäppilän kappeliseurakunnassa kastettu lapsi Ensimmäinen kappalainen oli tullut virkaansa 1.5.1877.Tässä mainittu Juho ja Mäntyselän lautamies Juho Utriainen s.19.1.1847 ovat mahdollisesti ensimmäiset kirjoitustaitoiset Utrialan Utriaiset.

 

MÄNTYSELÄN UTRIAISET

Pekka (Petter) Utriainen vihittiin 16.12.1838 Utriala 6:sta olevan tal .tr. Anna Maria Kolehmaisen kanssa ja he saivat 1856 toimitetun jaon jälkeen Utriala 2 kuuluvan Mäkihuhdan alueen jonne perustettiin Mäntyselän talo. Heidän nuorimman poikansa Asariaksen s.1854 kertoman mukaan hänet oli tuotu Mäntyselälle kehdossa joten muutto uudelle asuinpaikalle on tapahtunut vasta 1856 tapahtuneen jaon aikana. Alue on ollut vanhaa Utrialan kaskimaata, mutta tietymätöntä on, missä määrin siellä silloin oli raivattua peltoa. Tarinan mukaan kaski voitiin sytyttää heittämällä ikkunasta palavat sytykkeet, mikä kuvannee viljelyn aloituksen ,tapahtuneen hyvin vähästä. Lauri Utriaisen s.11.7.1914 isoisän Pekka (Petter) Utriaisen kertoman mukaan ensimmäisenä asuntona oli sauna, joten muutto on tapahtunut vuosisataisten perinteiden mukaiseen uudisasukkaiden tapaan.

Mäntyselän emännän Vilhelmiina (Miina) Markkasen muistelmakirjoituksesta ilmenee, että talous kohentui nopeasti muuton jälkeisinä vuosikymmeninä. Peltoja ympäröivät kiviaidat osoittavat ,että talouden laajentaminen on vaatinut kovaa työtä ja vuosisataista perua olevaa todellista raivaajahenkeä

Vanhan ja uudemman ajan rajan kuvaukseksi oloista Mäntyselän talossa voidaan ottaa sanatarkka lainaus 89 vuotiaan vanhaemäntä Vilhelmiina Markkasen muistelmista vuodelta 1983.

"Miehillä oli miesten työt ja naisväellä oli varsinkin talvisaikaan paljon sitä käsityötä pellavista ja villoista kehrätä, neuloa, kutoa ja ommella alusvaatteista päällysvaatteisiin saakka. Kun vielä 1900 luvullakin he kehräsivät ja kutoivat sarkaa kotona ja vanuttivat sen vaan sitten ja räätäli ompeli sen. Se oli miesten pukukangasta. Siinä kankaassa oli villaloimet ja villakuteet .Useimmat kangaspuut oli tuvassa .Olihan niitä silloin sellaisia vanhempia yksinäisiä ihmisiä, jotka kävivät taloissa kehräämässä ja ottivat kotiinsa kehrättävää. Maksuksi he saivat voita, lihaa ja jauhoja. Sillä vähemmän oli silloin rahaa emäntien käytettävissä. Ensimmäisiä koneita heillä oli maitoseparaattori, en tiedä oliko niitä ennen yhdeksäätoista satalukua ja käsillä pyöritettävä voikirnu ja siihen mahtui jo enempi kermaa ja se oli käytössä niin kauan kun Jäppilään tuli kermameijeri. Ne oli tupakeittiössä ne koneet. Voi oli vietävä kauppaan ja sanoivat, että sitä vietiin Varkauteenkin isompina annoksina ja myös piimä teki siellä kauppansa, oli hyvää menekkitavaraa".

Kuvauksesta on helposti luettavissa yleispätevä selostus menneen ajan maalaisyhteiskunasta ,jossa vähemmällekin osalle jääneiden kylän asukkaiden työllisyyttä hoidettiin jotenkin talvellakin, kesästä puhumattakaan, jolloin kiviset pellot ja uudisraivaus vaativat paljon työvoimaa.

Vuonna 1922 muuttivat leskeksi jäänyt Pekka Utriainen s.1850 ja poikansa Johan David Mäntyselältä perheineen Pienenniemen tilalle Rummukalle. Tila oli jo aikaisemmin hankittu ja oli ollut tähän saakka vuokrattuna. Jako toteutettiin siten että irtaimisto jaettiin ja Asarias Utriaiselle jäi jakamattomana päätila Mäntyselkä, johon jäi myös asumaan naimattomana pysynyt kolmas veli lautamies Juho Utriainen sekä Johan Davidin nuorin veli Julius Utriainen, joka muutti myöhemmin Pieksämäelle.

Perimätiedon mukaan veljekset Pekka ja Asarias olivat sopineet, että Asarias perheineen muuttaa Pienelle niemelle. muuttopäivän aamuna Pekka kuitenkin, vaikka olisi vanhempana veljeksenä voinut jäädä kotitaloon, oli ilmoittanut haluavansa muuttaa, mikä sitten tapahtuikin.(Kauko Utriaisen kertomus1995)

 

RUMMUKKAMÄEN UTRIAISET

Vuonna 1845 24.8.vihittiin Utrialasta oleva talollisen poika Aatu (Adam) Utriainen s.26.11.1818,k.27.8.1872 ja Tihusniemeltä oleva torpparin tytär Maria Rissanen k.12.10.1890.Edelläolevasta on jo ilmennyt, että mainittu Aatu Utriainen oli Erkki Utriaisen ja Anna Mäkäräisen poika Hänen veljensä Juho s.1912 esiintyy Suholan (Perälä) toisena omistajana vuonna 1854 toimitetussa halkomisesa.

Maria Rissasen henkilöllisyys näyttää ristiriitaiselta. Edellä mainittu tieto on vihittyjen luettelosta. Tihusniemeltä ei kuitenkaan löydy samannimistä ja -ikäistä henkilöä. Rippikirjassa on korjauksen jälkeen syntymäajaksi merkitty 10.4.1829,mikä sopii Rummukkamäki 2 talollisen Adam Rissasen ja Stina Poikolaisen tyttäreen Maria Rissaseen. Vuosien 1861-1868 rippikirjassa syntymäajaksi on merkitty 10.4.1822.Adam Utriaisen ja Maria Rissasen tyttären Marian syntyessä 20.6.1850 on äidin iäksi ilmoitettu 28 v.ja äiti Marian kuollessa 12.10.1890 on iäksi ilmoitettu 67 v., mitkä viittaavat syntymävuodeksi 1822 tai 1823. Todettakoon ,että Tihusniemellä on tähän aikaan asunut Rissasia ,joten vihittyjen luettelon tietoa lienee pidettävä oikeana.

Vuosilta 1859 -1867 olevassa rippikirjassa Adam Utriainen on merkitty Rummukkamäki 3 Vanhapaikka isännäksi. Heidät mainitaan Rummukkamäki 3 asukkaina jo vuonna 1848.Sitä aikaisemmin jo 1830 luvulla on Rummukkamäki 3 asukkaaksi tilalta ilmeisesti pois muuttaneen edellisen omistajan Heikki Rissasen ja Maria Tenhusen kolmannen tyttären miehen Paavo Silvastin perheen sijaan merkitty Utrialan Gabriel Utriainen ja Ulla Nyyssönen, siis Adam Utriaisen veli perheineen.

Mainittujen Adamin ja Gabrielin mukana Rummukkamäki 3 taloissa asui eri aikoina renkinä heidän setänsä Heikki Utriainen s.1793 perheineen ja samoin heidän setänsä Adam s.1795,k.1860. 1860 luvulla on palvelijana mainittu Eva Henrikintytär Utriainen s.18.9.1843,joka on mainittu samoihin aikoihin palvelijana myös Utriala 2:ssa ja Utriala 3:ssa

1830 luvulla on siellä asunut myös elämässä ilmeisesti heikolle osalle jäänyt kyttyräselkäiseksi mainittu Adam Utriainen s.1807,joka lienee Hannu Utriaisen ja Anna Kaisa Karjalaisen poika. Adam on asunut useissa taloissa mm Joroisten Sarkaniemessä ja Jäppilässä Tossavala 1 ja 5.

Vuosina 1849 -1863 on toisen Rummukkamäki 3 talon isännäksi merkitty Adam Utriaisen veli Gabriel s.1816 ja hänen vaimonsa Ulla Nyyssönen,s.8.5.1817.

Gabriel Utriainen,s.1816,on rippikirjamerkinnän mukaan ottanut perheineen muuttokirjan Mikkeliin 14.11.1863.Tänä ajankohtana hänet on rippikirjaan merkitty Rummukkamäki 2 isännäksi.

Gabriel Utriainen toimi maanmittaustoimitusten uskottuna miehenä ainakin vuonna 1852.

Mikkelin maaseurakunnan rippikirjasta vuodelta 1864 ilmenee, että talollinen Gabriel Utriainen perheineen asui Vatilan kylän talossa 8,mistä otti jo samana vuonna 1864 muuttokirjan Joroisiin.

Gabriel Utriaisen muutto Mikkeliin suuren perheen kanssa on epäilemättä ollut vakaa yritys ryhtyä viljelemään mainittua Vatilan kylän Tikkanen nimistä taloa n:o 8,mikä käsitti maarekisterin mukaan 204 hehtaaria viljelyskelpoista maata. Selvittämättä on oliko kyseessä osto vai vuokraus. Yhden satokauden ajaksi näyttää talollinen Gabriel Utriainen merkityn kyseisen talon ensimmäiseksi asukkaaksi. Epäselvää on oliko kyseessä sadon täydellinen epäonnistuminen, mikä pakotti hänet luopumaan talosta. Tunnettua on ,että ns. suuria nälkävuosia edelsi useita katovuosia eri osissa maata.

Muutto Joroisten Montolaan ei ole ollut sattuma, vaan selityksenä ilmeisesti on vanha sukulaisyhteys. Montola 2 emäntänä oli ollut ,sinne 1821 muuttanut Anna Utriainen,puoliso Adam Huttunen. Heidän kahdeksasta lapsestaan nuorin Abel s.24.9.1839 omisti ainakin vielä 1890 luvulla puolet tilasta toisen puolen kuuluessa ilmeisesti hänen veljelleen Pekalle s.10.2.1836,k.4.1.1895.Anna Utriainen s.1797 oli Utrialan Heikki Utriaisen ja Elina Halosen nuorin tytär ja siis Gabriel Utriaisen s.1916 täti.

Vuosisadan lopulla Rummukkamäki 3 isännäksi on merkitty 19.9.1855 syntynyt Aatami Aataminpoika Utriainen, puoliso Vilhelmiina Silvast s.9.2.1851. 1920 luvulla talossa asui leskenä Aatami Aataminpoika Utriainen ja hänen poikansa Eevert Utriainen s.8.6.1883,puoliso Emma Karoliina Jukarainen,s.25.4.1889. Vilhelminna Silfast oli syntynyt kaksoissisarena 2.2.1851,vanhemmat talollinen Johan Silfast, Väyrylä 1 ja Anna Kaipainen.

Aatami (Adam) Utriainen s.1855 oli erityisen taitava seppä ja tunnettu pyssyjen korjaaja ja aseiden valmistaja.Seppä Utriainen oli hänen aikanaan käsite josta koko talo tunnettiin. Mahdollisesti näiden harrastusten seurauksena hän oli menettänyt toisen silmänsä, minkä tilalla hänellä oli ollut lasisilmä ,kuten säilyneestä kirjeestä ilmenee.

Säilyneistä asiakirjoista ja Airi Koukosen Pieksämäki lehteen 1975 laatimasta kirjoituksesta isoisästään käy ilmi Aatami Utriaisen monitaitoisuus ,mikä ilmeni myös hänen pojassaan Johan Davidissa. Aatami Utriainen oli tunnettu sudenpyytäjä ja metsästäjä, jolta liikeni aikaa ja taitoa toimia alueellaan erilaisten maatalouskoneiden myyntiasiamiehenä. Säilyneestä aineistosta näkyy, että separaattorit, myöhemmille sukupolville tuntemattomat maidonjalostuskoneet, olivat 1900 luvun alussa yleisin myyntiartikkeli. Säilynyt osa kirjeenvaihdosta Helsingissä olevien liikkeiden kanssa on hyvä todiste maatalouskonekaupasta ajalta, jolloin paikallisia rautakauppoja ei vielä ollut. Niittokoneet olivat yksi myyntiartikkeli, joka silloin oli tulossa maatalouden työkoneeksi. Erikoisuutena voidaan mainita välitetty vesiturbiini, joka on toimitettu Jäppilän Syvänsin Ketrolan myllyn voimanlähteeksi.

Evert Utriainen tuli Vanhanpaikan isännäksi isänsä Aatami Utriaisen kuoltua 1923.Samana vuonna kuoli myös hänen veljensä Johan David tuberkuloosiin.

Vanhanpaikan talo oli vielä tähän aikaan vailla tieyhteyttä. Jäppilän -Siikamäen tien valmistuttua 1922 kuljettiin talosta kesällä moottoriveneellä maantien varteen. Evert Utriaisen aloitteesta ja huolimatta siitä, että osa kyläläisistä kieltäytyi hankkeesta, saatiin kesällä kuljettava tie valmiiksi vuoteen 1928 mennessä. Tämän jälkeen tien tarvitsijat lunastivat Evertin maksamat heille kuuluvat osuudet. Tien tärkeimmäksi tarvitsijaksi tuli Evert Utriainen itse hankittuaan vuonna 1928 Chevrolet kuorma-auton,. Uusi tienpätkä tunnettiin sitten Utriaisen tienä. Tiellä oli useita portteja, joiden avaajina usein lapsilla oli tehtävä tiedossa. Kuorma-auto oli ensimmäinen Jäppilässä ja sillä olikin heti rahtitehtäviä mm meijerille ja hiekan ajoa.

Evert Utriainen oli edistyksellinen maanviljelijä, joka mm. siirtyi jo aikaisin peltolaidunten käyttöön lehmien kesäruokinnassa ja näki ajoissa koneiden merkityksen maanviljelystöissä .Puimakoneen hän oli hankkinut jo vuonna 1916 ja 1930 hän hankki traktorin piikkipyöräisen MC Cormik Farmallin. Siihen aikaan se oli vielä suuri harvinaisuus verrattuna siihen mikä tilanne oli siitä kolme vuosikymmentä myöhemmin.

Evertin veljen Johan Davidin alaa Vanhallapaikalla oli monia marjapensas- ja hedelmäpuulajikkeita käsittävän puutarhan perustaminen vuonna 1918 valmistuneen uuden päärakennuksen ympärille ja pihapiiriin kuuluvien rakennusten rakennuttamisen valvonta. Sepäntaitojen perinne jatkui Johan Davidissa ,joka lisäksi samoin kuin veljensä oli musikaalinen ja tämän alan käytännön sovellutuksena ja samalla osoituksena taitavuudesta rakensi useita urkuharmooneja. Musikaalinen taito ilmeni myöhemmin hänen molempien tyttäriensä soittotaitona ,johon lienee osansa isän tekemällä urkuharmoonilla, mikä tarjosi kotona hyvän harjoitusmahdollisuuden.

Evertin lunastettua veljensä perikunnan kiinteistöosuuden Vanhanpaikan talosta ,leski Hilma Sofia hankki lastensa kanssa vuonna 1936 omistukseensa käräjätalona tunnetun Nokkalan kartanon Pieksämäen kauppalasta. Irtaimisto jaettiin molempien talojen kesken.

Talon osto ei ollut aivan vähäinen tapahtuma, olihan isännäksi tuleva Einar Utriainen vasta 26 vuotias .Asiantuntijoina olleet Eevert Utriainen, Mäntyselän Aapeli Utriainen ja Mammolan Anselm Räisänen olivat olleet kuitenkin varmoja kaupan edullisuudesta, mikä arvio soittautuikin myöhemmin oikeaksi.

Hankittuaan äitinsä kuoltua omistukseensa siskojensa osuudet Nokkalan tilasta, Einar Utriainen viljeli tilaa kaikkiaan lähes neljäkymmentä vuotta. Hänet tunnettiin rauhallisena ja maltillisena henkilönä, joka osasi hyvin sopeutua niin käräjäväen kuin talon työntekijöidenkin kanssa. Paitsi käräjätalon isäntänä vuoteen 1955,jolloin istunnot siirtyivät valtion virastotaloon, hän toimi lautamiehenä yhtäjaksoisesti 30 vuotta ja sai herastuomarin arvonimen .Hänen lukuisista luottamustoimistaan on mainittava pitkäaikaiset jäsenyydet asutuslautakunnassa ja maanjako-oikeudessa sekä Pieksämäen Osuuskaupan johtokunnassa. Toiminnastaan maataloustuottajain järjestössä hän sai MTK:n kultaisen ansiomerkin

Einarin puoliso Laina Utriainen kävi vuosina 1945 - 1948 Porin Sairaanhoitaja- ja Terveyssisarkoulun ja toimi avioliiton solmimisen jälkeen vielä viisi vuotta Pieksämäen kaupungin terveyssisarena, mistä erosi vuonna 1960 ja ryhtyi päätoimiseksi talonemännäksi ja samalla hoitamaan sydänsairaudesta kärsivää puolisoaan. Tämän kuoltua vuonna 1975 Laina Utriainen jatkoi tilalla maanviljelyä aina vuoteen 1989 saakka, jolloin viljelys päättyi lopullisesti .Laina Utriainen osallistui virastaan erottuaan lukuisiin luottamustehtäviin. Luettelo Pieksämäen kaupungin luottamustoimista on pitkä ja siitä on mainittava 11 vuotta kestänyt toiminta valtuuston jäsenenä .Lisäksi on mainittava 24 vuotta kestänyt toiminta kirkkovaltuuston ja kirkkoneuvoston jäsenenä, pitkäaikainen toiminta keskustapuolueen puoluevaltuuskunnan jäsenenä ja Pieksämäen Keskustanaisten puheenjohtajana ja viimeisenä vuonna 1993 päättynyt toiminta Eläkeliiton tehtävissä, joista viimeiset neljä vuotta puheenjohtajana .Hän on saanut Kotiseutuneuvoksen arvonimen ja useita kunnia- ja ansiomerkkejä..

Laina Utriaisen kuoltua Nokkalan maat ovat siirtyneet Pieksämäen kaupungin omistukseen ja kartanossa toimii hänen perustamansa kotiseutumuseo.